Tiesittekö, että vuoden 1989 tavallisin tyttöjen nimi oli Maria ja tiesittekös muuten, että Maria on myös toinen nimeni? Tai että samana vuonna tavallisin poikien nimi oli Juhani?
Vuonna 2013 tyttöjen nimistä suosituin oli Emma ja poikien nimi Onni. Mistäkö minä sitten tiedän tämän kaiken? Liberon Throwback nettisivuilta, josta sinäkin voit käydä vertailemassa oman ja lapsesi syntymävuoden tietoja!
Libero lanseerasi joitakin kuukausia sitten aivan uudenlaisen Libero Touch vaipan ja viime viikolla lanseerattiin uuden vaipan kunniaksi myös Throwback nettisivut. Samalla meidät bloggarit haastettiin fiilistelemään omaa lapsuutta ja kieltämättä kyllähän sitä on kaikenlaisia muistoja noussut mieleen, tämän kampanjan myötä!
Viime viikolla sain vielä Liberolta kivaa postia, missä oli näitä uudistuneita Libero Touch vaippoja sekä yksi retrovaippa, joka vilahtelee noitta ylläolevissa kuvissa. Täytyypä kyllä sanoa, että onneksi on vaippateknologiakin mennyt eteenpäin, aika kaukaiselta meinaan tuntuisi ajatus siitä, että puen lapselleni tuollaisen muovipussia muistuttavan härpäkkeen päälle, missä on vielä erillinen imuosa.
Libero Touch vaippa on aivan ihana pehmeä vaippa ja se on suunniteltu suojaamaan lapsen herkkää ihoa. Huomiota kiinnitin etenkin noihin housuvaippojen saumoihin, missä oli erikseen vielä jonkinalainen "pehmuste", näin vaippa ei varmasti hierrä mistään kohtaa.
Vuodesta 1989 en muista paljoakaan, mutta kultaiselta 90-luvulta nousee sitäkin enemmän muistoja mieleen, olen onnekas, että olen saanut elää lapsuuttani lapsena, leikkien ja nauraen. Tyttöjen lapsuus on aivan toisenlainen kuin omani ja onhan se aivan ymmärrettävää, sillä olihan oma lapsuuteni erilaisempi kuin vanhempieni. Silti haluaisin, että tytöt saavat samanlaisia ihania muistoja lapsuudestaan, kuin minä olen saanut. Näin jälkeenpäin niitä on sitten kiva muistella ja kirjata ylös.
Jotenkin ensimmäisenä muistoina pintaan nousevat omasta lapsuudestani aivan ihanat lastenohjelmat, kuten bambukarhut, maailman ympäri 80 päivässä sekä prätkähiiret. Ei ole Mansikkamarja mitään verrattuna Bambukarhuihin, ei!
Muistan kuinka kesäisin päästiin ohjattuun leikkikenttätoimintaan, äiti pakkasi mukaan eväät, jotka usein olivat joku suklaavanukas, leipä, hedelmä ja trippi. Silloin ei ollut tiukkoja ruokasuosituksia, vaan vanhemmat osasivat käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä ja katsokaas, kukaan meistä ei kasvanut kieroon, koska me leikittiin. Me juostiin pihalla kilpaa monta tuntia ja keksittiin kaikenlaista tekemistä, ei silloin ollut tietokoneita, älypuhelimia saatika somea, ei edes pleikkaria taikka nintendoa.
![]()
Lapsena soitettiin lankapuhelimella kaverin kotiin ja kysyttiin saatiinko tulla leikkimään, jännitettiin, että vastaako siellä luurin päässä kaveri vai kaverin vanhemmat. Sitten kohteliaasti sanottiin, että no Huhtakosken Iina täällä soittaa ja haluaisi tulla leikkimään tai kysyttiin saisiko kaveri tulla välillä meille.
Lapsena me pidettiin Katan ja hyvän ystäväni Annin kanssa heppakerhoa, järjestettiin kerholaisille kerhokaste ja tehtiin kaikkea muuta mukavaa, hoidettiin joko meidän hevosta Artutarta tai Annin hevosta Elliä. Joskus vaan leikittiin piilosta ja se vasta olikin kivaa se! Jotenkin tuntuu hassulta, että me leikittiin oikeasti vielä 12 vuotiaana barbeilla, nykyään 12 vuotiaalla saattaa olla jo poikaystävä, olen nähnyt 12 vuotiaalla jopa tupakan suussa tai kaljan kourassa. Mihin katosi se, että lapsi on lapsi ja lapsi saa leikkiä? Miksi meidän viattomista lapsista, tulee "aikuisia" liian äkkiä?
![]()
Nyt kun ysikytsluvusta alettiin puhumaan niin pakkohan tässä on hieman kuolata niiden vanhojen herkkujen perään, kai tekin muistatte känkkäränkkäkarkit tai ne mehujäät minkä kuorrutus poksui suussa? Tai entäpä se aarrearkku jätski, minkä pohjan alta löytyi yllätys? Muistatteko? Niitä herkkuja totisesti on ikävä. ;)
Ja tiedättekös mitä, tähän loppuun on pakko laittaa vielä ylläriylläri boonuksena pari kuvaa allekirjoittaneesta ysikytluvulla! Huomaatteko yhdennäköisyyksiä tyttöihin?
![]()
![]()
^^ Iina seitsemän vee menossa kouluun ensimmäistä kertaa, muistan vieläkin noi dalmatialais leggarit, sekä tuon repun minkä sain itse käydä valitsemassa Veljekset keskiseltä. Ja huomatkaa noi lasit, tuolloin ne oli keikkunut nenällä jo kolme vuotta ;)
![]()
Ylläolevassa kuvassa taidan olla aikalailla tyttöjen ikäinen, eli kaksi vuotta. Söpökin olen ollut, kuin sika pienenä!
En juuri keksi parempaa tapaa lopettaa tätä postausta, kuin seuraavan laulun sanoihin: Lapsena tuntenut murheita en, riemuja vain kohdata sain. Siksi kai aika tuo onnellinen, säilyykin muistelmissain. Ei kultainen nuoruus jää unholaan, vaan muistosissain jälleen, sen luoksein saan!
Herättikö postaus teissä muistoja? Käykäähän ihmeessä testaamassa tuota Liberon Throwback sivustoa :)
![]()
Muistan kuinka kesäisin päästiin ohjattuun leikkikenttätoimintaan, äiti pakkasi mukaan eväät, jotka usein olivat joku suklaavanukas, leipä, hedelmä ja trippi. Silloin ei ollut tiukkoja ruokasuosituksia, vaan vanhemmat osasivat käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä ja katsokaas, kukaan meistä ei kasvanut kieroon, koska me leikittiin. Me juostiin pihalla kilpaa monta tuntia ja keksittiin kaikenlaista tekemistä, ei silloin ollut tietokoneita, älypuhelimia saatika somea, ei edes pleikkaria taikka nintendoa.
Lapsena soitettiin lankapuhelimella kaverin kotiin ja kysyttiin saatiinko tulla leikkimään, jännitettiin, että vastaako siellä luurin päässä kaveri vai kaverin vanhemmat. Sitten kohteliaasti sanottiin, että no Huhtakosken Iina täällä soittaa ja haluaisi tulla leikkimään tai kysyttiin saisiko kaveri tulla välillä meille.
Lapsena me pidettiin Katan ja hyvän ystäväni Annin kanssa heppakerhoa, järjestettiin kerholaisille kerhokaste ja tehtiin kaikkea muuta mukavaa, hoidettiin joko meidän hevosta Artutarta tai Annin hevosta Elliä. Joskus vaan leikittiin piilosta ja se vasta olikin kivaa se! Jotenkin tuntuu hassulta, että me leikittiin oikeasti vielä 12 vuotiaana barbeilla, nykyään 12 vuotiaalla saattaa olla jo poikaystävä, olen nähnyt 12 vuotiaalla jopa tupakan suussa tai kaljan kourassa. Mihin katosi se, että lapsi on lapsi ja lapsi saa leikkiä? Miksi meidän viattomista lapsista, tulee "aikuisia" liian äkkiä?
Nyt kun ysikytsluvusta alettiin puhumaan niin pakkohan tässä on hieman kuolata niiden vanhojen herkkujen perään, kai tekin muistatte känkkäränkkäkarkit tai ne mehujäät minkä kuorrutus poksui suussa? Tai entäpä se aarrearkku jätski, minkä pohjan alta löytyi yllätys? Muistatteko? Niitä herkkuja totisesti on ikävä. ;)
Ja tiedättekös mitä, tähän loppuun on pakko laittaa vielä ylläriylläri boonuksena pari kuvaa allekirjoittaneesta ysikytluvulla! Huomaatteko yhdennäköisyyksiä tyttöihin?
^^ Iina seitsemän vee menossa kouluun ensimmäistä kertaa, muistan vieläkin noi dalmatialais leggarit, sekä tuon repun minkä sain itse käydä valitsemassa Veljekset keskiseltä. Ja huomatkaa noi lasit, tuolloin ne oli keikkunut nenällä jo kolme vuotta ;)
Ylläolevassa kuvassa taidan olla aikalailla tyttöjen ikäinen, eli kaksi vuotta. Söpökin olen ollut, kuin sika pienenä!
En juuri keksi parempaa tapaa lopettaa tätä postausta, kuin seuraavan laulun sanoihin: Lapsena tuntenut murheita en, riemuja vain kohdata sain. Siksi kai aika tuo onnellinen, säilyykin muistelmissain. Ei kultainen nuoruus jää unholaan, vaan muistosissain jälleen, sen luoksein saan!
Herättikö postaus teissä muistoja? Käykäähän ihmeessä testaamassa tuota Liberon Throwback sivustoa :)
Yhteistyössä Blogirinki& Libero
